Kohti kesää! huhtikuu 30, 2008
Posted by Mikko in Yleinen.add a comment
Kuluneet päivät ovat tarjonneet kotimaassamme lämpiviä säitä ja kevät alkaa olemaan viimeistään nyt tosi asia. Myös urheilurintamalla ollaan siirtymässä kesään ja lopullisen siniten tälle tarjoaa jääkiekkokauden päättyminen. Yleisurheilu, jalkapallo ja muut kesälajit valtaavat areenat ja ihmisten mielet.
Tuleva kesä tulee tarjoamaan mahtavia elämyksiä niin jalkapallon EM-kisojen osalta kuin Pekingin kesäolympialaistenkin osalta. Suomi on valitettavasti ulkona EM-kisoista, mutta Pekingiin saamme sentään jonkin verran urheilijoita. Suurimmat mitalisuosikit löytyvät jälleen kerran ammunnan, painin, uinnin ja yleisurheilun saralta. Etenkin keihäänheittäjien talvikausi on sujunut todella mallikkaasti. Huhut harjoitusleireiltä kertovat, että Tero Pitkämäki ei olisi ainoa suomalainen, joka viskaa yli 90 metriä keihästä tänä vuonna. Teemu Wirkkala on ottanut jälleen askeleen lähemmäks maailman terävintä kärkeä valmentajavaihdoksen myötä ja hänen lisäksi muun muassa Tero Järvenpää taistelee varmasti kisapaikasta kynsin ja hampain. Ei sovi unohtaa myöskään Antti Ruuskasta, Jarkko Koski-Vähälää eikä Esko Mikkolaa. Laajalla rintamalla on siis luvassa kisailua olympiapaikoista.
Vaikka urheilu on ensisijaisesti itse urheilua, niin tänä vuonna myös poliittiset asiat ovat nousseet esille, kun puhutaan Pekingin olympialaisista. Jotkut maat ovat uhanneet suoranaisella boikotilla viitaten tietysti case-tiibettiin. Kysymys on tietysti vaikea, vaikka minun mielestäni urheilua ja politiikkaa ei pitäisi koskaan liikaa sekoittaa keskenään. Ainakin tämä kohu on aiheuttanut sen, että jatkossa päättäjien täytyy yhä tarkemmin pohdiskella, mille maalle kisat antaa. Ja kun muistetaan, että Pekingin ainoa ongelma ei tosiaankaan ole tämä ihmisoikeusjuttu vaan myös saasteet. Osa yksittäisistä urheilijoista jättää kisat väliin terveydellisistä syistä – voidaankin siis vain ihmetellä, miten tällaiselle maalle kisat ylipäänsä on menty antamaan.
Suomalaisten näkökulmasta on kuitenkin lohdullista, että meidän on suhteellisen helppo sopeutua esimerkiksi Pekingin ilmastoon. Mutta jotta emme kiirehdi asioiden edelle, niin tarjoaahan kesä paljon muutakin hyvää urheilua kuin nämä aiemmin mainitut tapahtumat. Tenniksen arvostetuin yksittäinen turnaus, Wimbledon, pelataan kesäkuun ja heinäkuun vaihteessa. Yleisurheilun Golden League pyörii kesän läpi ja jatkuuhan se formulakausikin vielä syksyyn asti. Paljon on siis luvassa ja täytyy vain toivoa, että kesän huikeat urheilutapahtumat saadaan vietyä läpi onnistuneesti eikä mitään hankaluuksia tule.
Maailman nopein kansa huhtikuu 27, 2008
Posted by Mikko in Formula.add a comment
Maikkari on viimeisen parin vuoden aikana kiihtyvästi ruvennut käyttämään mainoksessaan slogania “maailman nopein kansa”. Tällä viitataan tietysti poikkeuksellisen nopeisiin formulakuljettajiin, joita Suomi on tuottanut maailmalle. Keke Rosberg, Jyrki Järvilehto, Mika Salo ja Mika Häkkinen ovat saaneet seuraajikseen kokonaan uuden formulasukupolven, jota johtaa puolustava maailmanmestari Kimi Räikkönen.
Tänään Espanjan GP tarjosi sykähdyttäviä hetkiä meille faneille, jotka seuraamme maailman nopeimman kansan edesottamuksia. Heikki Kovalainen näytti, miten voi käydä jos on liian nopea eikä saa autoa pidettyä hallinnassa. Heikki täräytti rengasrikon aiheuttamana reippaasti yli 200 km/h rengasvalliin, eikä omin avuin kivunnut ajokista ylös. Ainakaan ulkomaalaiset TV-kanavat eivät näyttäneet kuvaa lähempää, joten jäi vain arvailujen varaan, miten törmäyksessä kävi. Loppujen lopuksi Kovalainen saatiin kuitenkin autosta irti ja hänet saatettiin paareilla kisa-alueelta ulos. Heikki näytti peukkua, että hengissä ollaan, joten siltä osin tunne oli helpottunut. Myöhemmin on myös varmistunut, että hänellä on vain pieniä kolhuja ja lievä aivotärähdys.
Suomalaisten menestys F1:ssä on ollut hyvä rahapesäke MTV3:lle ja lähetysten siirtäminen maksulliselle kanavalle on ollut kannattavaa. Ilmeisen suuri määrä ihmisiä on valmis maksamaan siitä, että pääsevät katsomaan kuninkuusluokan autoilua pari kertaa kuukaudessa. Onhan formulat hyvää viihdettä ja voisi kai sen sunnuntain huonomminkin käyttää kuin television äärellä. Itse en pidä lainkaan tästä systeemistä, että MTV3 haalii hyviä lajeja itselleen ja kaiken kukkuraksi siirtää ne vielä maksulliselle puolelle. Kaikkein ärsyttävintä tässä koko touhussa on se, että Maikkari ei pysty tarjoamaan lähetyksilleen tarpeeksi asiantuntijuutta tai kunnollista selostajaa. Formuloissa tämä on vielä rajamailla, mutta kun siirrytään vaikkapa mäkihyppyyn tai yleisurheiluun, niin nautinnollinen katseluelämys voidaan unohtaa samantien. Oikeastaan naurattaa, miten kyseinen kanava onkaan onnistunut löytämään saman kanavan palkkalistoille noinkin monta huonoa selostajaa/toimittajaa. Oma suosikkini Suomen huonoimmaksi selostajaksi on Jani Uotila, mutta kyllä Matti Kyllönen ja Mika Saukkonenkin aika lähelle surkeudessaan pääsevät.
Itse olen ollut koko ikäni monipuolinen urheilun ystävä ja kaikkiruokaisesti seuraillut monia lajeja. Harmikseni viime vuosina olen joutunut muutaman lajin seuraamista ainakin kotimaisilta kanavilta välttämään, koska ei se äänettömälläkään katsominen mitään herkkua ole. Nelosella oli aikanaan toimiva formaatti yleisurheilun kultaiselle liigalle, mutta sen siirryttyä MTV3:lle, siitä ovat enää rippeet jäljellä. Samoin kävi Champions Leaguen suhteen, kun se Neloselta siirtyi YLE:lle. Suomessa on suuri ongelma siinä, että tarpeeksi tasokkaita urheilumiehiä ei ole hoitamaan hommia tällaisissa asioissa. On suuri sääli, että hienot lajit “pilataan” ammattitaidottomalla tiimillä. Siinä jos jossain Suomella on oppimista.
Ja ei tarvitse mennä kuin edessä oleviin jääkiekon MM-kisoihin. Studioisäntä ja itse otteluiden selostaja ovat ihan hyviä persoonia hommiinsa, mutta kisastudion asiantuntijat ovat jälleen kerran kehnoja. Juhani Tamminen tietää toki lajista hyvin, mutta hänen egoistinen olemuksensa saavat monet raivon partaalle. Alpo Suhosesta en viitsi edes sanoa mitään, koska mitään positiivista en hänestä keksi. Suomella on siis jokaisessa lajissa huimasti petrattavaa kisalähetysten kokoamisessa ja tunnelman luomisessa. Pahiten tässä kaikessa epäonnistuu MTV3, joka vielä julkeaa siirtää formulat maksulliselle kanavalle. Luulisi, että edes silloin olisi järkevää panostaa kunnolliseen ammattitaitoon, jotta katsojat saisivat rahoilleen vastinetta. Vaan kun ei. Niin meidän vain joutuu kuunnella lähetyksestä toiseen, kuinka Kimi Matias Räikkönen porskuttaa johdossa ja Kerpenin rehtori seuraa tilannetta varikolta.
Noh, eihän syy ole pelkästään esimerkiksi juuri mainitsemassani MTV3:ssa. Yhtä paljon syytä on meissä katsojissa, jotka silti ostavat ylihintaisen kanavapaketin ja tyytyvät keskinkertaiseen toteutukseen. Eikö meillä todella ole uskallusta vaatia enempää?
Potkusta palloon huhtikuu 25, 2008
Posted by Mikko in Jalkapallo.add a comment
Kotimainen Veikkausliiga starttaa 21:tta kertaa nykyisellä nimellään käsillä olevana viikonloppuna. Kauden alku on aina yhtä arvaamaton ja ensimmäiset pelit voivat mennä periaatteessa mille joukkueelle tahansa. Suurimpina suosikkeina kauteen lähtevät kuitenkin puolustava mestari Tampere United ja pitkästä aikaa eurokentillekin osaamistaan näyttämään pääsevä TPS. Martti Kuusela tekee myös paluun pitkästä aikaa Suomen futiskentille TPS:n perämiseen ja valmentajalegendan paluu tuokin varmasti liigaan uutta väriä. Myös muutamat edellisten vuosien maalitykeistä tekevät paluun Veikkausliigaan, joista mielenkiintoisin lienee 7 vuotta sitten kyseistä liigaa dominoinut Paulus Roiha. Sittemmin ura ei ole hänen kohdallaan saanut kunnollista nostetta, mutta hän yrittää paluuta maailmalle kotoisen liigan kautta.
Kausi 2008 on suomalaiselle jalkapalloilulle muutenkin mielenkiintoinen vuosi, koska uuden päävalmentajan edesottamukset maajoukkueessa kiinnostavat varmasti jokaista jalkapalloilun ystävää. Myös Jari Litmanen ja Sami Hyypiä pelaavat varmasti viimeisiä pelejään maajoukkueessa, joten jäähyväiset pelikentiltä kahdelle suurelle pelaajalle joudutaan kohta jättämään. Litmasen ura tosin on ollut jo monta vuotta “viittä vaille valmis”, koska jatkuvat pienet vaivat eivät ole hellittäneet. Uusimpana vaivana on tänään ilmoitettu korvavamma, jonka hän on kuulemma saanut harjoituksissa pallon osuessa korvaan. Noh, sinänsä ei kovin yllättävää sillä onhan hän saanut vuoden sisällä myös pullonkorkin silmäänsä, kaatunut kotona portaissa joka aiheutti selkävamman – eikä sovi myöskään unohtaa nivusvammoja ja sydämen rytmihäiriöitä. Ja jotta yksi mies on kärsinyt varmasti riittämiin, niin keskeytyihän hänen harjoituksensa myös kevään aikana siihen, kun hän oli käyttänyt vääränlaisia pohjallisia kengissään.
Nykyisten tähtien siirryttyään pian “eläkkeelle”, uusien pelaajien täytyisi nousta parrasvaloihin. Tällä hetkellä meillä on ollut muutamia potentiaalisia pelaajia, joilla olisi tai ainakin olisi voinut olla rahkeita ihan maailman huipullekin asti. Mikael Forssellin ja Mika Väyrysen lahjat kaikki varmasti tietävät, mutta heidänkään uransa ei ole kehittynyt toivotulla tavalla. Uusin superlupaus taitaa olla Roman Eremenko, josta odotetaan isoveljeänsäkin parempaa pelaajaa.
Suomessa harrastajamäärät ja harrastusolosuhteet eivät ole mitenkään hulppeita, jonka takia jokainen lahjakkuus pitäisi pystyä saattamaan potentiaalinsa äärirajoille. Valitettavasti Suomessa tämä ei ole hirveän hyvällä prosentilla onnistunut, vaikka muutamia huippupelaajia välillä tuotammekin. Sekään ei liene järjestelmämme ansiosta, vaan siitä huolimatta. Monet lajia tarkemmin seuraavat ovat jo vuosia sitten huomanneet, ettei juniorivalmennuksemme ole ajan tasalla. Lapsia tasapäistetään jo pienestä pitäen, eikä todellisia huippuja pääse syntymään. Se on valitettava asia, joka pätee myös jääkiekkoon. Nykyisen systeemin mukaan on paljon tärkeämpää, että lapsilla on kivaa ja kaikki saavat pelata – kuin se, että järjestelmämme ikään kuin suosisi lahjakkaimpia pelaajia ja edettäisiin heidän ehdoilla. Noh, sen enempää en näihin asioihin puutu, mutta maininnan sananen kuitenkin.
Veikkausliiga on myös ison haasteen edessä. Kotoisen liigan pitäisi pystyä kehittämään pelaajiamme sellaiselle tasolle, että he olisivat valmiita Euroopan suuremmille areenoille. Tällä hetkellä valitettava tosiasia on kuitenkin se, että harvan Veikkausliigan tähtipelaajan rahkeet riittäisivät edes Ruotsin ykkösliigaan, Allsvenskaniin. Monet nuoret pelaajat lähtevät “ilmaiseksi” muihin liigoihin, eivätkä seurat saa kunnollisia siirtokorvauksia – yleensä paluumatka takaisin Suomeen on kuitenkin edessä viimeistään parin vuoden päästä ellei kyseessä ole todellinen suurlahjakkuus. Kun Suomen seurat eivät saa kunnollisia korvauksia pelaajista, niin liigan on todella vaikea kehittyä parempitasoiseksi.
Toivottavasti Veikkausliiga kehittyy kuitenkin sellaiseksi liigaksi, ettei nuorilla pelaajilla ole liian kiire pois. Sellainen ei ole eduksi suomalaiselle jalkapalloilulle, eikä myöskään itse pelaajille.
Dopingin musta maa huhtikuu 23, 2008
Posted by Mikko in Hiihto.add a comment
Suomalainen hiihtourheilu on tällä hetkellä tilassa, josta kasvojen peseminen tuntuu joka päivä entistä vaikeammalta. Nelonen on jatkanut hiihtoliiton painostamista ja on saanut suostuteltua lähteensä todistamaan mahdollisesti oikeudessa, mikäli dopingkohu sinne asti etenee. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli tällaisia toimia tarvitaan, niin kaikki asiat varmasti tutkitaan tarkasti, eikä oikeudessa valehtelu tule varmasti ensimmäisenä mieleen. Rapakon takanahan muun muassa Marion Jones valehteli dopingista ja istuu tällä hetkellä vankilassa siitä hyvästä.
Nelonen kertoo, että heidän lähteensä on valmis todistamaan suomalaisten systemaattisesta dopinginkäytöstä 1990-luvulla. Lähde on valmis kertomaan myös tarkemmin itse dopingin käytöstä ja sen hankinnasta. Lähteen väitetään kuuluneen sisäpiirin kovimpaan ytimeen, joten siltä osin tietoa olisi varmasti luvassa.
Ainoa koominen piirre tässä on se, että tämä koko episodi on lähtöisin Suomesta. Suomessa on kuin pakottava tarve puukottaa myös omia, aivan toisin kuin monissa muissa maissa. On vaikea kuvitella, että tällaista kohua tai spektaakkelia koskaan tulisi esimerkiksi Norjassa. Siellä mahdolliset lähteet ja todistajat “eliminoitaisiin” välittömästi ja asiat hoidetaan muutenkin niin hyvin, että mitään sensaatioita ei koskaan pääse edes tulemaan.
Minun ei ole tarkoitus tällä artikkelilla syyttää ketään mistään, mutta jokainen joka enemmänkin urheilua on seurannut, niin tietää kuinka läheinen asia doping urheilulle on. Se ei ole sitä pelkästään Suomessa, vaan kaikissa maissa samalla tavalla. Urheiluhistoria tuntee valtavan määrän hämäriä tapauksia, jotka viittaisivat dopingiin. Miksi Thomas Alsgaard ja Bente Skari lopettivat uransa nopeasti huipulta juuri kun dopingtestaus astui uudelle tasolle? Samoin kävi myös Ruotsin Per Elofssonille ja Samppa Lajuselle. Monia vastaavia tapauksia löytyy myös, mutta tässä muutama mainitakseni. Toki kaikki urheilijat näistä ehtivät jo saavuttaa yhtä sun toista, mutta kaikkein skeptisimmät ihmiset saavat yhdistettyä tämänkin dopingiin.
Palattakoon sen verran alkuperäiseen aiheeseen, että pohditaan hieman tuota 1990-lukua ja mahdollista systemaattista dopingin käyttöä. Suomalaisten osalta dopingsyytökset kohdistuvat lähinnä epoon ja kasvuhormoneihin, joita kumpaakaan ei pystytty luotettavasti testaamaan kyseisellä vuosikymmenellä. Käyttö oli siis sikäli helppoa ja varmaa, eikä kiinnijäämistä tarvinnut juurikaan pelätä. Erilaiset lähteet tietävät kertoa myös, että jo tuolloin käytettiin hemohessiä ja muita vastaavia aineita peittämään muiden aineiden käyttöä ja laskemaan epon kohottamia veriarvoja. Nelosen lähteen mukaan Suomella oli käytössä myös erilaisia peiteoperaatiota dopinginkäyttöön liittyen, näistä tunnetuimpia ovat alppimajat ja ternimaito. Joidenkin huhujen mukaan Suomen hiihtoliitto antoi siunauksensa dopingin käytölle ja jopa vaati urheilijoilta kiellettyjen aineiden käyttöä, mikäli he aikoivat maajoukkuerinkiin. Väitteet kuulostavat todella rajuilta ja saavat Suomen näyttämään uudelta DDR:ltä.
Jos asiaa pohtii ja miettii, niin on vaikea sanoa, onko tästä kaikesta loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos vanhoja asiota pengotaan, niin parantaako se loppujen lopuksi maailmaa millään tavalla? Toki kun asiat tähän pisteeseen saakka ovat jo edenneet, niin ainoa vaihtoehto on katsoa kortit loppuun saakka. Oikeat henkilöt mahdollisen dopingin takaa on saatava vastuuseen ja sitä kautta yrittää puhdistaa lajin imagoa, jos se enää on mahdollista. Onhan se kova tikki koko suomalaiselle itsetunnolle jos kaikilta menestystarinoilta putoaa pohja, eikä mitään ole saavutettu rehellisin keinoin.
Mutta sellaista se elämä on. Vaikka koko karmea totuus paljastuisi joku päivä, niin voimme kuitenkin lohduttautua sillä, että samalla keinoilla ne muutkin maat menestystä ovat haalineet. On täysin selvää, että esimerkiksi Norjassa on ollut ja on edelleen suuria dopingohjelmia – ne eivät vain ehkä koskaan tule julki. Se, että tällaista tapahtuu Suomelle, ei ole mikään ihme. Suomalaisten perusluonne on jo sellainen, että omillekaan ei anneta armoa. Toisaalta se on hirveä sääli, mutta toisaalta suuri siunaus.
Mikko Koivu – turisti vai sateentekijä? huhtikuu 21, 2008
Posted by Mikko in Jääkiekko.add a comment
Kuluneen 15 vuoden aikana TPS:n organisaatiosta on maailmalle pongahtanut monenlaisia pelimiehiä, osa pelaa edelleen maailman kovimmassa liigassa, osa Euroopan kovimmissa kiekkosarjoissa ja loput viettävät makoisia hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Mikko Koivu, Sakun pikkuveli, on kaikkien aikojen lahjakkaimpia suomalaiskiekkoilijoita – hänkin TPS:n kasvatteja.
Palattakoon hetkeksi vuoden 2001 NHL-draftiin, jossa nuorempi Koivukin varattiin – itse asiassa kuudentena. Draftin kaksi ensimmäistä sijaa veivät venäläinen supertähti Ilja Kovalchuk ja Kanadan Jason Spezza, varsin kovatasoisesta draftista siis oli kyse. Osa piti Koivun varausta isoveljensä ansiona, eikä nähnyt Mikossa todellista potentiaalia. Toiset taas pitivät jo juniorivuosina Mikkoa jopa Sakuakin lahjakkaampana ja pelaajana, joka toisi Suomelle mainetta ja mammonaa.
Vajaat seitsemän vuotta myöhemmin Mikko Koivun edustama Minnesota Wild tippuu pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, tästä huolimatta Mikko on juuri nyt viimeistään noussut suurimpienkin vihamiesten silmissä maailmanluokan pelaajaksi. Siinä missä suurin osa joukkueen muista pelaajista hyytyivät kauden tärkeimmällä hetkellä, Mikko jopa nosti tasoaan. Alun perin joukkueen ehkä suurin yksittäinen tähti, Marian Gaborik, hiipui täysin pudotuspeleissä ja joukkueen nykyinen kapteeni onkin saanut melkoisen loskakasan niskaansa. Mikolla oli oiva sauma nousta joukkueen suurimmaksi yksilöksi, joka kuitenkin pelaa joukkueelleen täydestä sydämestä – siinä hän myös onnistui. Hän osoitti myös loistavia johtajantaitoja niin kentällä kuin pukukopissakin, joten olisi todellinen ihme, mikäli hän ei ole Wildin ensi kauden kapteeni.
Mikon ura ei ole ollut kuitenkaan aina helppoa. Nuoren pojan hankalimmat urakehitysvaiheet ajoittuvat murrosiän kynnykselle, jolloin pituuskasvua tuli yhden vuoden aikana niin paljon, että luonnollinen kehittyminen ei ollut enää itsestäänselvyys. Pää ja kroppa eivät kehittyneet samaa vauhtia. Taitavasta superyksilöstä olikin tullut kömpelö isoveljensä maineella pelaava tavallinen kuolevainen. Mikon isä, Jukka Koivu, osasi kuitenkin fiksuna miehenä löytää ratkaisun tähänkin ongelmaan. Siinä missä muut pojat aloittivat jo kovan voimaharjoittelun, niin Mikko käytti sen ajan luistelu- ja liikkuvuusharjoitteluun. Nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, joita on selkeästi hitaampi ruveta korjaamaan aikuisiässä, joten oikeisiin ongelmakohtiin tartuttiin ajoissa. Toki voimaharjoittelun puute aiheutti sen, että siirtyminen SM-liigaan ei ollut niin helppoa kuin taitojen puolesta se olisi voinut olla.
Mikon isoveljeä, Sakua, pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaana pelillisenä ja etenkin henkisenä johtajana Leijonariveissä. Itse näkisin, että Mikolla on jopa vielä veljeänsäkin parempia johtajaominaisuuksia ja jo tällä hetkellä hän on kokonaisvaltaisesti parempi pelaaja kuin Saku. Sen enempää vertailua näiden kahden hienon pelaajan välille en ala tekemään, mutta mikäli kehityskaari jatkuu lähellekään samanlaisena vielä pari vuotta, niin ei ole epäilystäkään, kuka on Suomen paras jääkiekkoilija Vancouverin olympialaisissa. Itse asiassa monet asiantuntijat olisivat jo tänä vuonna olleet jakamassa Selke Trophya Mikolle, mutta Öhlundin sikamainen telominen vei Koivun pariksi kuukaudeksi sairastuvalle, jonka takia mahdollisuudet Trophyyn kariutuvat. Joka tapauksessa harvalla hänen ikäisellään pelaajalla peli on kokonaisvaltaisesti näin hyvin hallussa, joten siinä mielessä voidaan hyvillä mielin todeta, että hänen kohdallaan hitaampi ja määrätietoinen kehittyminen on ollut se paras tie. Hänestä ei ehkä koskaan tule mieletöntä pistelinkoa NHL:ään, mutta kahdensuunnan pelaamisessa hänestä on kehittymässä ehkä koko NHL:n paras pelaaja. Tämä kaikki höystettynä loistavilla johtajantaidoilla tekee hänestä ainutlaatuisen tärkeän joukkueelleen.
Vajaan parin viikon kuluttua jääkiekon MM-kisat käynnistyvät Kanadassa ja Suomi saa jalkeille kilpailukelpoisen joukkueen, ainakin paperilla. Mikko Koivu on tuorein vahvistus Suomen joukkueelle ja sanoisin, että jopa paras mahdollinen. Hänen tuoma pelillinen osaaminen ja henkinen lujuus ovat juuri sitä, mitä Suomi tarvitsee menestyäkseen. Koivun myötä mitalimahdollisuudet moninkertaistuvat.
Legendojen valtakunta huhtikuu 19, 2008
Posted by Mikko in Golf.add a comment
Urheilussa – ja myös muussa elämässä – on aina sijaa legendoille. Lähes jokainen urheilulaji tuntee ainakin jonkun legendan, joka on niittänyt kyseiselle lajille mainetta. Jos tarkemmin aihetta miettii, niin silti harvoissa lajeissa on legendoja, jotka ovat edelleen aktiiveja. Onko kyse sitten siitä, että legendaksi pääseminen vaatii uransa sinetöimistä?
Asiasta voidaan olla tietysti montaa mieltä, mutta on olemassa yksi laji, joka on oikeastaan legendoja täynnä. Laji tunnetaan parhaiten miljonäärien rentoutumismuotona, mutta kyllä sitä joissain piireissä ihan urheiluksikin kutsutaan. Jos jollekin ei vieläkään avaudu, mistä lajista on kyse, niin kerrotaan se nyt heillekin. Golf.
Tuo viheriöillä puttaaminen on yksi kiistellyimmistä urheilulajeista, mutta ehdottomasti yksi hienoimmista. Erityisen hienon siitä tekee se, että sitä voidaan pelata huipulla hyvinkin pitkään. Tiger Woodsin, Ernie Elsin ja Phil Mickelsonin kaltaiset legendat pelaavat edelleen, mutta ovat saavuttaneet jo urheilullisesti ja rahallisesti enemmän kuin pieni ihminen jaksaa käsittää. On käsittämättömän hienoa katsella Tiger Woodsin huikeita esityksiä turnauksesta toiseen. Se sama intohimo lajiin on säilynyt, vaikka hän oli jo 10 vuotta sitten maailman huipulla. Tällä hetkellä 32-vuotias tuorehko perheenisä on kuitenkin vielä nuori poikanen golfissa, joten saavutukset tuskin jäävät nykyiseen määrään.
Harvassa lajissa suunnilleen kaikki kaikkien aikojen parhaat pelaajat kisailevat keskenään samaan aikaan. Golfin hienous piilee juuri tässä asiassa, sen takia sitä voi hyvällä syyllä kutsua legendojen lajiksi – tai jopa valtakunnaksi. Valitettavasti tällainen ilmiö ei ole juurikaan mahdollista muissa lajeissa, mutta juuri tämä tekeekin golfista ainutlaatuisen hienoa. Ne joille golf on vieraampi laji, suosittelen avaamaan televastaanottimen ja seuraamaan edes yhden major-turnauksen alusta loppuun. Se on sitä urheilun aatelia.
Urheilusta varusteisiin… huhtikuu 15, 2008
Posted by Mikko in Yleinen.add a comment
Uintikausi on lähtenyt tänä vuonna käyntiin varsin poikkeuksellisin tuloksin. Maailmanennätyksistä on tullut arkipäivää ja hiljattain uidut EM-kisat ja MM-kisat olivat todelliset murskajaiset maailmanennätysten saralla. Perusihminen ei sinänsä ajattele tuossa mitään kummallista, sillä uinnin maailmanennätykset laitetaan uusiksi vähän väliä. Tänä vuonna lisäkohua kuitenkin on aiheuttanut uudet uimapuvut, jotka on otettu nyt erityiseen syyniin. Kevyet ja kiiltävät puvut ovat aiheuttaneet pohdintaa siitä, auttavatko ne uimarit näihin haamuaikoihin. Toki pukuvalmistajat tuppaavat aina tuomaan uudet mallistot arvokisojen alla, mutta ainoastaan nyt puvut ovat joutuneet valvovan silmän alle.
Kun hommaa miettii, niin ennen vanhaan kaikki oli paremmin – tai ainakin selkeämmin. Ennen uimarit heitettiin altaaseen, eikä uimahousuista tai uimapuvuista sen kummemmin puhuttu. Nykyään lähes lajissa kuin lajissa välineiden merkitys on kasvanut valtavasti. Enää ei riitä, että ostat juoksemista varten Adidaksen uusimmat piikkarit Intersportin hyllyltä. Piikkarit täytyvät olla yksilöllisesti valmistetut ja tehtaalta suoraan saadut, jotka painavat vain muutaman gramman. Mäkihypyssäkin välineet ratkaisevat jo enemmän kuin itse urheilijan suorituskyky – tai ainakin melkein. Tämä pätee lähes lajiin kuin lajiin.
Tämä kaikki ajaa väistämättä siihen, että varusteiden valmistajien kilpailu kovenee koko ajan. Kohta oleellisempaa olympialaisissa on se, kuinka monta mestaruutta Nike voittaa – ei se, montako mitalia yksittäiset urheilijat tai maat keräävät. Varustevalmistajat palkkaavat urheilijat puhumaan tuotteidensa puolesta ja vakuuttelemaan, että puolet voitosta kuuluu huippuunsa hiotuille välineille. Noh, sponsorituloillahan urheilijat elävät, joten varustevalmistajat tavallaan omistavat urheilijat. Valmistajille tärkeämpää on se, että esimerkiksi hiihtäjän sukset vilahtavat sen 2 sekuntia kuvaruudussa kuin se, että hiihtäjä vain seisoo siellä palkintopallilla. Ymmärrettävää, mutta karua.
No ehkä tilanne ei vielä ihan hirveä ole, mutta varoituksen sananen on kuitenkin paikallaan. Urheilijoista tehdään yhä enemmän ja enemmän tuotteita. Siinä vaiheessa kun painissa mestaruudet ratkaistaan välineillä, niin on syytä viimeistenkin huolestua.
Ajojahti huhtikuu 13, 2008
Posted by Mikko in Hiihto.add a comment
Kello lähestyy vähitellen iltaa. Päivä on sujunut normaalin kaavan mukaan, eikä mitään erikoista ole tiedossa tällekään päivälle. Yhtäkkiä Nelonen julkaisee kohuväitteen epo-pullosta, joka liittyy Marjo Matikainen-Kallströmiin hyvinkin läheisesti. Väitteessä kerrotaan, että Matikaisen pöydällä olisi nähty epopullo Sodankylän leirillä 1988. Matikainen-Kallström saa tiedon väitteestä välittömästi ja häkeltyy – ensimmäiset ajatukset tapahtuneesta ovat “mikä ihmeen ajojahti tämä nyt on?!”. Toimittajat yrittävät ottaa häneen heti yhteyttä ja vaatimaan selityksiä väitteelle. Matikainen-Kallström katsoo parhaaksi kommentoida väitettä MTV3:n uutisissa ja tulosruudussa – ja tuoda välittömästi omat kasvonsa julkisuuteen.
Vajaa viikko on kulunut kohuväitteestä ja entiset maajoukkuehiihtäjät ovat kukin vuorollaan ehtineet kommentoida tapahtumia. Marjo Matikainen-Kallström ei näytä ulkoapäin olevan moksiskaan näistä väitteistä, mutta totuus on se, että tapahtumat ovat olleet hänelle erittäin uuvuttavia. Median taholla ollaan ihmetelty sitä, kenen toteuttama ajojahti tässä olisi kyseessä. Matikainen-Kallström on urheilu-uran jälkeen ollut etujoukoissa dopingia vastaan ja toimii tälläkin hetkellä olympiakomitean varapuheenjohtajana. Hänen asemansa on siis erittäin arka tällaisille kohuille, joten ei voi kuin tosiaan ihmetellä, kuka tällaisen asian tuo 20 vuoden takaa pinnalle?
Olipa kyse sitten ajojahdista tai ei, niin on syytä palata 1980-luvulle ja lähteä sitä kautta purkamaan tätäkin tilannetta. Tuolloin vielä tyttönimeltään pelkkä Matikainen oli yksi Suomen kantavia hiihtovoimia oikeastaan koko 1980-luvun, mutta lopetti uransa kovinkin nuorena Lahden MM-kisavuoteen 1989. Huhut kertovat, että hänen uransa olisi päättynyt sydänpysähdykseen Lapin perukoilla käydyllä leirillä. Jokainen voi tietysti miettiä, mikä aiheuttaisi 24-vuotiaalle hyväkuntoiselle hiihtäjättärelle tällaisen sairauskohtauksen. Sen kummemmin tässä on kuitenkin turha lähteä ketään syyttelemään kielletyiden aineiden käytöstä, eihän Matikainen kuitenkaan hiihtouransa aikana koskaan kärynnyt dopingista. Toisaalta dopingtestaus oli tuolloin vielä hyvinkin hataraa ja ensimmäiset epo-testit tulivat vasta Sydneyn olympialaisiin 2000. Mutta yhtä kaikki, syytön niin kauan kuin toisin todistetaan.
Ainoa, mikä oikeasti on typerä asia koko tässä jupakassa, on se että tällaista kohuväitettä tuskin pystytään koskaan mitenkään todistamaan. Ja toisaalta taas Matikainen-Kallström on myös hyvin yksin tämän asian kanssa, miten hän voisi todistaa syyttömyyttään kuin kieltämällä asian? Joka tapauksessa tämä tilanne on Matikainen-Kallströmin osalta erittäin huono. Hänen maineensa kolhiintuu tästä joka tapauksessa ja julkisella uralla toimivaa on niin helppo sohaista kivuliaammin.
Sääli, että asioita pengotaan tällä tavalla. Olisi vain kaikista parasta, kun urheilijat tai urheilussa muuten läheisesti olevat ihmiset, tulisivat esille ja kertoisivat millä keinoin aikoinaan harjoiteltiin – ja kenties harjoitellaan vieläkin. Sitä odotellessa kaikki entiset urheilijat, jotka toimivat julkisella alalla, saavat olla hyvin tarkkana ja varuillaan.
Puolen Suomen juhlat huhtikuu 12, 2008
Posted by Mikko in Jääkiekko.1 comment so far
Oulun Kärpät teki tänään monesta ihmisestä hyvin onnellisen. Kärpät tarjoavat Puolelle Suomelle hyvän syyn vetää kunnon kännit ja hoilailla yömyöhään grillijonoissa Routasydäntä. Ai niin, sitä ennen täytyy tietenkin kokoontua torille ja osoittaa vähintäänkin koko Oululle, kuinka paljon routaisia sydämiä sykkii jääkiekon tahdissa.
Myös joukkueella on edessä tänään kauden nollaus itse Janne Niinimaan yökerhossa, jossa menoa ja vilskettä riittää varmasti aamun pikkutunneille saakka. Kattaukset ja valmistelut eivät menneet hukkaan ja lauantai sopii juhlintapäiväksi kuin nyrkki silmään. Tällä hetkellä jokainen pelaaja tietää, että kauden uurastukset eivät ole menneet hukkaan. Nämä ovat niitä urheilijan suurimpia hetkiä, joihin palaillaan vielä vuosienkin päästä.
Toiselle puoliskalle Suomea tämä on vain normaali lauantai-ilta, jonka kukin viettää missä milloinkin. Osa tosin istuskelee kantapaikassaan ja kuiskailee toisten korviin, kuinka väärin voitettu mestaruus Kärpille tänään tuli. Kyllähän sen nyt kaikki näki, että Blues oli aktiivisempi ja nälkäisempi, mutta kunto loppui viimeisillä metreillä kesken. Jos sarjaohjelma olisi vähänkin inhimillisempi, Espoossa eläteltäisiin vielä toiveita SM-kullasta. Niin, ja entäs se maali joka ei oikeasti edes ollut maali? Tai se yksi potkumaali edellisessä pelissä?
Mutta hei, sellaista se on. On se ihanaa elää täällä jossittelun luvatussa maassa, jossa vähätellään myös omia. Täällä ei paljoa arvosteta suomalaisia NHL-pelaajia, hehän ovat ikuisia häviäjiä – ja toisaalta jos heitä kritisoidaan, niin se on vaan kateutta. On se Suomi hieno maa.
Ensimmäinen artikkeli huhtikuu 12, 2008
Posted by Mikko in Uncategorized.add a comment
Ensimmäinen artikkeli näkee nyt päivänvalonsa ja kunhan saan ulkoasun muokattua sopivaksi, niin varsinainen kirjoitteleminen tänne voi alkaa. Blogissa aion käsitellä urheilua. Varsinaisesti itse urheilua ja urheiluun läheisesti liittyviä asioita.
Palataan asiaan, kun homma pelaa niin kuin pitää.
