Ajatuskatko – siellä jossain kaiken takana

Kuluneen 15 vuoden aikana TPS:n organisaatiosta on maailmalle pongahtanut monenlaisia pelimiehiä, osa pelaa edelleen maailman kovimmassa liigassa, osa Euroopan kovimmissa kiekkosarjoissa ja loput viettävät makoisia hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Mikko Koivu, Sakun pikkuveli, on kaikkien aikojen lahjakkaimpia suomalaiskiekkoilijoita – hänkin TPS:n kasvatteja.

Palattakoon hetkeksi vuoden 2001 NHL-draftiin, jossa nuorempi Koivukin varattiin – itse asiassa kuudentena. Draftin kaksi ensimmäistä sijaa veivät venäläinen supertähti Ilja Kovalchuk ja Kanadan Jason Spezza, varsin kovatasoisesta draftista siis oli kyse. Osa piti Koivun varausta isoveljensä ansiona, eikä nähnyt Mikossa todellista potentiaalia. Toiset taas pitivät jo juniorivuosina Mikkoa jopa Sakuakin lahjakkaampana ja pelaajana, joka toisi Suomelle mainetta ja mammonaa.

Vajaat seitsemän vuotta myöhemmin Mikko Koivun edustama Minnesota Wild tippuu pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, tästä huolimatta Mikko on juuri nyt viimeistään noussut suurimpienkin vihamiesten silmissä maailmanluokan pelaajaksi. Siinä missä suurin osa joukkueen muista pelaajista hyytyivät kauden tärkeimmällä hetkellä, Mikko jopa nosti tasoaan. Alun perin joukkueen ehkä suurin yksittäinen tähti, Marian Gaborik, hiipui täysin pudotuspeleissä ja joukkueen nykyinen kapteeni onkin saanut melkoisen loskakasan niskaansa. Mikolla oli oiva sauma nousta joukkueen suurimmaksi yksilöksi, joka kuitenkin pelaa joukkueelleen täydestä sydämestä – siinä hän myös onnistui. Hän osoitti myös loistavia johtajantaitoja niin kentällä kuin pukukopissakin, joten olisi todellinen ihme, mikäli hän ei ole Wildin ensi kauden kapteeni.

Mikon ura ei ole ollut kuitenkaan aina helppoa. Nuoren pojan hankalimmat urakehitysvaiheet ajoittuvat murrosiän kynnykselle, jolloin pituuskasvua tuli yhden vuoden aikana niin paljon, että luonnollinen kehittyminen ei ollut enää itsestäänselvyys. Pää ja kroppa eivät kehittyneet samaa vauhtia. Taitavasta superyksilöstä olikin tullut kömpelö isoveljensä maineella pelaava tavallinen kuolevainen. Mikon isä, Jukka Koivu, osasi kuitenkin fiksuna miehenä löytää ratkaisun tähänkin ongelmaan. Siinä missä muut pojat aloittivat jo kovan voimaharjoittelun, niin Mikko käytti sen ajan luistelu- ja liikkuvuusharjoitteluun. Nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, joita on selkeästi hitaampi ruveta korjaamaan aikuisiässä, joten oikeisiin ongelmakohtiin tartuttiin ajoissa. Toki voimaharjoittelun puute aiheutti sen, että siirtyminen SM-liigaan ei ollut niin helppoa kuin taitojen puolesta se olisi voinut olla.

Mikon isoveljeä, Sakua, pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaana pelillisenä ja etenkin henkisenä johtajana Leijonariveissä. Itse näkisin, että Mikolla on jopa vielä veljeänsäkin parempia johtajaominaisuuksia ja jo tällä hetkellä hän on kokonaisvaltaisesti parempi pelaaja kuin Saku. Sen enempää vertailua näiden kahden hienon pelaajan välille en ala tekemään, mutta mikäli kehityskaari jatkuu lähellekään samanlaisena vielä pari vuotta, niin ei ole epäilystäkään, kuka on Suomen paras jääkiekkoilija Vancouverin olympialaisissa. Itse asiassa monet asiantuntijat olisivat jo tänä vuonna olleet jakamassa Selke Trophya Mikolle, mutta Öhlundin sikamainen telominen vei Koivun pariksi kuukaudeksi sairastuvalle, jonka takia mahdollisuudet Trophyyn kariutuvat. Joka tapauksessa harvalla hänen ikäisellään pelaajalla peli on kokonaisvaltaisesti näin hyvin hallussa, joten siinä mielessä voidaan hyvillä mielin todeta, että hänen kohdallaan hitaampi ja määrätietoinen kehittyminen on ollut se paras tie. Hänestä ei ehkä koskaan tule mieletöntä pistelinkoa NHL:ään, mutta kahdensuunnan pelaamisessa hänestä on kehittymässä ehkä koko NHL:n paras pelaaja. Tämä kaikki höystettynä loistavilla johtajantaidoilla tekee hänestä ainutlaatuisen tärkeän joukkueelleen.

Vajaan parin viikon kuluttua jääkiekon MM-kisat käynnistyvät Kanadassa ja Suomi saa jalkeille kilpailukelpoisen joukkueen, ainakin paperilla. Mikko Koivu on tuorein vahvistus Suomen joukkueelle ja sanoisin, että jopa paras mahdollinen. Hänen tuoma pelillinen osaaminen ja henkinen lujuus ovat juuri sitä, mitä Suomi tarvitsee menestyäkseen. Koivun myötä mitalimahdollisuudet moninkertaistuvat.