Ajatuskatko – siellä jossain kaiken takana

Suomalainen hiihtourheilu on tällä hetkellä tilassa, josta kasvojen peseminen tuntuu joka päivä entistä vaikeammalta. Nelonen on jatkanut hiihtoliiton painostamista ja on saanut suostuteltua lähteensä todistamaan mahdollisesti oikeudessa, mikäli dopingkohu sinne asti etenee. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli tällaisia toimia tarvitaan, niin kaikki asiat varmasti tutkitaan tarkasti, eikä oikeudessa valehtelu tule varmasti ensimmäisenä mieleen. Rapakon takanahan muun muassa Marion Jones valehteli dopingista ja istuu tällä hetkellä vankilassa siitä hyvästä.

Nelonen kertoo, että heidän lähteensä on valmis todistamaan suomalaisten systemaattisesta dopinginkäytöstä 1990-luvulla. Lähde on valmis kertomaan myös tarkemmin itse dopingin käytöstä ja sen hankinnasta. Lähteen väitetään kuuluneen sisäpiirin kovimpaan ytimeen, joten siltä osin tietoa olisi varmasti luvassa.

Ainoa koominen piirre tässä on se, että tämä koko episodi on lähtöisin Suomesta. Suomessa on kuin pakottava tarve puukottaa myös omia, aivan toisin kuin monissa muissa maissa. On vaikea kuvitella, että tällaista kohua tai spektaakkelia koskaan tulisi esimerkiksi Norjassa. Siellä mahdolliset lähteet ja todistajat “eliminoitaisiin” välittömästi ja asiat hoidetaan muutenkin niin hyvin, että mitään sensaatioita ei koskaan pääse edes tulemaan.

Minun ei ole tarkoitus tällä artikkelilla syyttää ketään mistään, mutta jokainen joka enemmänkin urheilua on seurannut, niin tietää kuinka läheinen asia doping urheilulle on. Se ei ole sitä pelkästään Suomessa, vaan kaikissa maissa samalla tavalla. Urheiluhistoria tuntee valtavan määrän hämäriä tapauksia, jotka viittaisivat dopingiin. Miksi Thomas Alsgaard ja Bente Skari lopettivat uransa nopeasti huipulta juuri kun dopingtestaus astui uudelle tasolle? Samoin kävi myös Ruotsin Per Elofssonille ja Samppa Lajuselle. Monia vastaavia tapauksia löytyy myös, mutta tässä muutama mainitakseni. Toki kaikki urheilijat näistä ehtivät jo saavuttaa yhtä sun toista, mutta kaikkein skeptisimmät ihmiset saavat yhdistettyä tämänkin dopingiin.

Palattakoon sen verran alkuperäiseen aiheeseen, että pohditaan hieman tuota 1990-lukua ja mahdollista systemaattista dopingin käyttöä. Suomalaisten osalta dopingsyytökset kohdistuvat lähinnä epoon ja kasvuhormoneihin, joita kumpaakaan ei pystytty luotettavasti testaamaan kyseisellä vuosikymmenellä. Käyttö oli siis sikäli helppoa ja varmaa, eikä kiinnijäämistä tarvinnut juurikaan pelätä. Erilaiset lähteet tietävät kertoa myös, että jo tuolloin käytettiin hemohessiä ja muita vastaavia aineita peittämään muiden aineiden käyttöä ja laskemaan epon kohottamia veriarvoja. Nelosen lähteen mukaan Suomella oli käytössä myös erilaisia peiteoperaatiota dopinginkäyttöön liittyen, näistä tunnetuimpia ovat alppimajat ja ternimaito. Joidenkin huhujen mukaan Suomen hiihtoliitto antoi siunauksensa dopingin käytölle ja jopa vaati urheilijoilta kiellettyjen aineiden käyttöä, mikäli he aikoivat maajoukkuerinkiin. Väitteet kuulostavat todella rajuilta ja saavat Suomen näyttämään uudelta DDR:ltä.

Jos asiaa pohtii ja miettii, niin on vaikea sanoa, onko tästä kaikesta loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos vanhoja asiota pengotaan, niin parantaako se loppujen lopuksi maailmaa millään tavalla? Toki kun asiat tähän pisteeseen saakka ovat jo edenneet, niin ainoa vaihtoehto on katsoa kortit loppuun saakka. Oikeat henkilöt mahdollisen dopingin takaa on saatava vastuuseen ja sitä kautta yrittää puhdistaa lajin imagoa, jos se enää on mahdollista. Onhan se kova tikki koko suomalaiselle itsetunnolle jos kaikilta menestystarinoilta putoaa pohja, eikä mitään ole saavutettu rehellisin keinoin.

Mutta sellaista se elämä on. Vaikka koko karmea totuus paljastuisi joku päivä, niin voimme kuitenkin lohduttautua sillä, että samalla keinoilla ne muutkin maat menestystä ovat haalineet. On täysin selvää, että esimerkiksi Norjassa on ollut ja on edelleen suuria dopingohjelmia – ne eivät vain ehkä koskaan tule julki. Se, että tällaista tapahtuu Suomelle, ei ole mikään ihme. Suomalaisten perusluonne on jo sellainen, että omillekaan ei anneta armoa. Toisaalta se on hirveä sääli, mutta toisaalta suuri siunaus.