Ajatuskatko – siellä jossain kaiken takana

Kotimainen Veikkausliiga starttaa 21:tta kertaa nykyisellä nimellään käsillä olevana viikonloppuna. Kauden alku on aina yhtä arvaamaton ja ensimmäiset pelit voivat mennä periaatteessa mille joukkueelle tahansa. Suurimpina suosikkeina kauteen lähtevät kuitenkin puolustava mestari Tampere United ja pitkästä aikaa eurokentillekin osaamistaan näyttämään pääsevä TPS. Martti Kuusela tekee myös paluun pitkästä aikaa Suomen futiskentille TPS:n perämiseen ja valmentajalegendan paluu tuokin varmasti liigaan uutta väriä. Myös muutamat edellisten vuosien maalitykeistä tekevät paluun Veikkausliigaan, joista mielenkiintoisin lienee 7 vuotta sitten kyseistä liigaa dominoinut Paulus Roiha. Sittemmin ura ei ole hänen kohdallaan saanut kunnollista nostetta, mutta hän yrittää paluuta maailmalle kotoisen liigan kautta.

Kausi 2008 on suomalaiselle jalkapalloilulle muutenkin mielenkiintoinen vuosi, koska uuden päävalmentajan edesottamukset maajoukkueessa kiinnostavat varmasti jokaista jalkapalloilun ystävää. Myös Jari Litmanen ja Sami Hyypiä pelaavat varmasti viimeisiä pelejään maajoukkueessa, joten jäähyväiset pelikentiltä kahdelle suurelle pelaajalle joudutaan kohta jättämään. Litmasen ura tosin on ollut jo monta vuotta “viittä vaille valmis”, koska jatkuvat pienet vaivat eivät ole hellittäneet. Uusimpana vaivana on tänään ilmoitettu korvavamma, jonka hän on kuulemma saanut harjoituksissa pallon osuessa korvaan. Noh, sinänsä ei kovin yllättävää sillä onhan hän saanut vuoden sisällä myös pullonkorkin silmäänsä, kaatunut kotona portaissa joka aiheutti selkävamman – eikä sovi myöskään unohtaa nivusvammoja ja sydämen rytmihäiriöitä. Ja jotta yksi mies on kärsinyt varmasti riittämiin, niin keskeytyihän hänen harjoituksensa myös kevään aikana siihen, kun hän oli käyttänyt vääränlaisia pohjallisia kengissään.

Nykyisten tähtien siirryttyään pian “eläkkeelle”, uusien pelaajien täytyisi nousta parrasvaloihin. Tällä hetkellä meillä on ollut muutamia potentiaalisia pelaajia, joilla olisi tai ainakin olisi voinut olla rahkeita ihan maailman huipullekin asti. Mikael Forssellin ja Mika Väyrysen lahjat kaikki varmasti tietävät, mutta heidänkään uransa ei ole kehittynyt toivotulla tavalla. Uusin superlupaus taitaa olla Roman Eremenko, josta odotetaan isoveljeänsäkin parempaa pelaajaa.

Suomessa harrastajamäärät ja harrastusolosuhteet eivät ole mitenkään hulppeita, jonka takia jokainen lahjakkuus pitäisi pystyä saattamaan potentiaalinsa äärirajoille. Valitettavasti Suomessa tämä ei ole hirveän hyvällä prosentilla onnistunut, vaikka muutamia huippupelaajia välillä tuotammekin. Sekään ei liene järjestelmämme ansiosta, vaan siitä huolimatta. Monet lajia tarkemmin seuraavat ovat jo vuosia sitten huomanneet, ettei juniorivalmennuksemme ole ajan tasalla. Lapsia tasapäistetään jo pienestä pitäen, eikä todellisia huippuja pääse syntymään. Se on valitettava asia, joka pätee myös jääkiekkoon. Nykyisen systeemin mukaan on paljon tärkeämpää, että lapsilla on kivaa ja kaikki saavat pelata – kuin se, että järjestelmämme ikään kuin suosisi lahjakkaimpia pelaajia ja edettäisiin heidän ehdoilla. Noh, sen enempää en näihin asioihin puutu, mutta maininnan sananen kuitenkin.

Veikkausliiga on myös ison haasteen edessä. Kotoisen liigan pitäisi pystyä kehittämään pelaajiamme sellaiselle tasolle, että he olisivat valmiita Euroopan suuremmille areenoille. Tällä hetkellä valitettava tosiasia on kuitenkin se, että harvan Veikkausliigan tähtipelaajan rahkeet riittäisivät edes Ruotsin ykkösliigaan, Allsvenskaniin. Monet nuoret pelaajat lähtevät “ilmaiseksi” muihin liigoihin, eivätkä seurat saa kunnollisia siirtokorvauksia – yleensä paluumatka takaisin Suomeen on kuitenkin edessä viimeistään parin vuoden päästä ellei kyseessä ole todellinen suurlahjakkuus. Kun Suomen seurat eivät saa kunnollisia korvauksia pelaajista, niin liigan on todella vaikea kehittyä parempitasoiseksi.

Toivottavasti Veikkausliiga kehittyy kuitenkin sellaiseksi liigaksi, ettei nuorilla pelaajilla ole liian kiire pois. Sellainen ei ole eduksi suomalaiselle jalkapalloilulle, eikä myöskään itse pelaajille.