Ajatuskatko – siellä jossain kaiken takana

Jälleen on se aika vuodesta, että jokavuotiset jääkiekon MM-kisat pyörähtävät käyntiin. Turnaus on sikäli poikkeuksellinen edellisiin vuosiin nähden, että se pelataan Kanadassa ja turnausta on povattu kovatasoisimmaksi koskaan. Väitteestä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta varmasti katsomisnautintoja riittää tälle kansalle tuttuun tapaan. Suomi lähtee kisoihin varsin kovatasoisella porukalla ja mitaleista taistellaan jälleen kerran. Päävalmentaja Doug Sheddenin paineet ovat varmasti myös kovat, koska kritiikkiä on tullut aivan tolkuton määrä kuluneen vuoden aikana.

MM-kisojen ja yleensäkin maajoukkuepelien tulevaisuus on ollut myös tapetilla. On veikkailtu, että Vancouverin olympialaiset olisivat viimeiset kisat, joissa kaikki parhaat pelaajat olisivat koolla. Jääkiekon kannalta tilanne on tietysti huono, koska jo nyt monet eivät pidä MM-kisoja arvoisenaan tapahtumana. Mitkä MM-kisat ne on, kun vain marginaalinen osa parhaista on mukana? Ei tarvitse kuin katsoa vaikkapa naapurimaa Ruotsin joukkuetta ja miettiä, miksei kaikki parhaat pelaajat ole mukana. Osalla tietysti pelit jatkuvat vielä rapakon takana ja osa on loukkaantuneena. Silti uskaltaisin väittää, että aika moni jättää kisat väliin ihan vain sen takia, ettei huvita tulla mukaan. MM-kisojen arvostus on monella ammattilaiskiekkoilijalla melko alhaisella tasolla, vaikka suunta on ollut koko ajan parempaan päin.

Ollaanhan näitä asioita tietysti mietitty ja pohdittu ratkaisua tähän, mutta kaikissa vaihtoehdoissa on omat ongelmansa. Oikeastaan tällä kaikella ei ole edes hirveästi merkitystä peruskatsojan kannalta. Kunnon penkkiurheilijalle riittää karjalalippis, päkki kaljaa ja sipsipussi – ja tietysti myös se, että saa porukalla fiilistellä ja huutaa “ihanaa leijonat, ihanaa!”. MM-kisat ovat säilyttäneet kuitenkin viihdearvonsa erittäin hyvin ja se onkin suositumpi normaalin kansan keskuudessa kuin vaikkapa olympialaiset, vaikka ovatkin pelillisesti heikkotasoisemmat. Ja oikeastaan näinhän sen pitääkin olla. Tämä on juuri sellaista urheilukulttuuria, johon jokainen kansalainen voi yhtyä ihan vaikka vain kotikatsomossa. Jääkiekon MM-kisat ovat niitä harvoja tapahtumia, joissa koko Suomi pitää yhtä!

Tästä oikeastaan päästäänkin yhteen vaikeaan ongelmaan. Suurin osa katsojista on ihan peruskansaa, joka ei sen suuremmin ymmärrä jääkiekon päälle. Tällä hetkellä näyttääkin, että YLE on koonnut kisastudionsakin pitkälti tältä pohjalta, eikä varsinaisia jääkiekkofaneja tai -tietäjiä arvosteta juuri lainkaan. Lähes poikkeuksetta jokainen jääkiekosta jotain tietävä haluaisi Alpo Suhosen ulos studiosta, mutta varmasti hänellä on jotain annettavaa tälle urheilukansalle. Onhan hän joskus valmentanut NHL:ssä ja sitä rataa. Minun mielestäni studiossa pitäisi paremmin keskustella itse pelistä ja kentällä tapahtuvista asioista, ei niinkään yleisistä ilmiöistä. Tämä ei vain taida koskaan olla täysin mahdollista, koska suurin osa katsojista on sitä kansaa, joka katsoo jääkiekkoa vain näin keväisin – ja nimen omaan Leijonien takia. Heille on käytännössä ihan sama, kuka siellä studiossa jakaa prinsiipit ja kuka kritisoi Sheddeniä.

Vaikka tilanne onkin huono aktiiviseuraajan kannalta, niin silti kisat pitää katsella. Jääkiekko heijastuu niin vahvasti Suomen kansalliseen itsetuntoon, joten liittykäämme seurueeseen ja laittakaamme lippikset päähän! Niin ja pidetään lippu korkealla!