Ajatuskatko – siellä jossain kaiken takana

Yksi ikuinen puheenaihe urheilupiireissä on ollut toive siitä, että Suomesta tulisi jalkapalloyhteiskunta. Teot ja puheet eivät ole kuitenkaan kohdanneet vielä missään vaiheessa, eikä nousu jalkapallon suurmaaksi ole ollut missään vaiheessa lähelläkään. Ei edes, vaikka putoaminen arvokisoista välillä onkin ollut äärimmäisen niukka.

Tällä hetkellä Veikkausliigaa on pelattu kymmenisen kierrosta, joten kausi on hyvässä vauhdissa. Suomi on huono maa jalkapallolle, sillä kesä on äärimmäisen lyhyt täällä pohjolassa. Kauniilla kesäsäällä on paljon otollisempaa lähteä vaikka mökille kuin lähteä jalkapallo-otteluun. Sateisella säällä taas ei ole kovinkaan mielekästä istuskella lehtereillä, kun pelin taso laskee myös sateen myötä. Ja tuntien Veikkausliigan nykytason, se jalkapallo ei ole kovin mielekästä katsottavaa.

Katsojaluvut ovatkin olleet varsin flegmaattisella tasolla tänä(kin) vuonna. Veikkausliiga ei onnistu herättämään tarpeeksi fiiliksiä, jotta ihmiset lähtisivät katsomaan otteluita kentän reunalle. Tämän ohella nuoret lupaavat pelaajat lähtevät raakileina ulkomaille, joten kiinnostavien pelaajienkin määrä kotimaan liigassa vähenee vuosi vuodelta. Entiset lupaukset saapuvat muutaman vuoden päästä hakemaan uutta nostetta liigasta, jolloin he eivät ole enää kiinnostavia tapauksia. Osa saattaa luoda menestyksekkään uran ulkomailla ja palata vasta eläkepäivinä kasvattajaseuraansa, mutta nämä ovatkin jo harvinaisempia tapauksia.

Suomen jalkapallon tasosta kertoo karua kieltä myös se seikka, että Suomen paras pelaaja – ja ennen kaikkea maajoukkueen tärkein pelaaja – on edelleen Jari Litmanen. Vaikka kyseessä onkin huikea lahjakkuus, pitäisi uusia pelaajia astua esiin. Toisaalta Suomessa ei ole uskallettu myöskään uhrata yksiäkään karsintoja pelaajarungon uudistukseen, joten tilanne on siltä osin ymmärrettävä. Suomen ainoa tavoite on ollut viimeiset vuodet saavuttaa vihdoin ja viimein arvokisapaikka, mutta aina se on jäänyt pienestä kiinni. Ratkaisevalla hetkellä on pelattu tasapeli Azerbaidzanin kanssa, vaikka aiemmin olisi voitettu ennakkoon kovempi maa.

Skeptisenä ajattelijana olisi helppo veikata, ettei Suomi jatkossakaan raivaa tietään arvokisoihin. Puheet ja teot eivät vieläkään korreloi tarpeeksi vahvasti keskenään, joten jotain uudistuksia Suomen jalkapalloiluun täytyisi kai tehdä. Mutta löytyykö Suomesta tarpeeksi alan miehiä, jotka laittaisivat suuremmat pyörät pyörimään?